Viskivaellus Kätkävaaraan kutsuu!

Viskin ystäville on taas tiedossa kevätretki! Tällä kertaa kohteena on Tervola ja ikiaikaisen asutuksen Kätkävaara. Tarkemmat speksit löytyvät jäsenistölle lähetetystä sähköpostista, mutta tässä pääasiat: mukaan säänkestävä varustus kenkineen, juotavaa reppuun - muuta kuin viskiä - ja kuksa tai astia. Retkelle lähdetään 11.6. klo 8.45 Oluthuone Kukon terassilta, ja sinne myös palataan iltapäivästä.

Länsinaapurin erikoinen ja kypsä klassikko: Bunnahabhain Mòine ja Old Pulteney 21 yo

Maaliskuun maisteluun viskinystäviä kokoontui melko vähäinen määrä - ainakin verrattuna edelliskerran ennätyslukemiin. Maisteluviskinä oli tällä kertaa saarten tuote Bunnahabhain Mòine - Ruotsin markkinoille loppuvuodesta 2015 lanseerattu erikoispullote. Rajan läheisyydestä on monenlaista etua...
Viskin nimi tarkoittaa kotimaisella kielellä turvetta. Tuoksussa esiin nousee tervasavua miedosti, mutta myös suolaa, merta, ruohoa ja olkikasaakin jopa. Värjäämätön ja kylmäsuodattamaton tuote maistuu - ei niin yllättäen - turvesavulle ja turpeelle, mutta myös puisia, mausteisia ja hedelmäisiä merkintöjä syntyi paperiin. Jotkin maistelijat löysivät Bunnasta terävän alkoholisia sävyjä, joita vesi lievensi mukavasti, mutta allekirjoittaneen mielestä vesilisä ei juuri viskiä parantanut. Hauska tuttavuus, joka tapauksessa.

Old Pulteney 21 yo

Huhtikuussa maisteluun saatiin (lopulta) vuoden 2012 maailman parhaaksi viskiksikin valittu Old Pulteneyn 21 -vuotias. Pullote houkuttelikin paikalle runsaan joukon viskin ystäviä, vaikka edellisviikolla oli jo ehditty maistella joukko Edringtonin tuontivalikoiman viskejä ylimääräisessä tapaamisessa.
Pulteneyn tuoksunuoteissa korostuu makeiden sävyjen kirjo korintista omenaan ja hunajasta kanervaan. Yhdellä sanalla kuvaten "vakuuttava". Makunuottien runsaus vaihteli yhden sanan arvioista (hyvä) lähes lyyrisiin mittoihin paisuneisiin lurituksiin. Hedelmäisyys (omena), vaniljaisuus ja sherryisyys yhdistyivät pontevaan pippurisuuteen ja jopa yrttisyyteen toteutettuna tavalla, jota kuvattiin adjektiiveilla "hieno", "täyteläinen" ja "hienostunut". Suutuntuma on runsas ja kermainen ja jälkimaku miellyttävän tasapainoinen.
Muutamille viski oli jopa liian makea noustakseen suureksi suosikiksi, mutta allekirjoittaneen papereissa Old Pulteney 21 yo asettuu esimerkiksi siitä mitä saadaan, kun tehdään kikkailematonta perusviskiä laadusta ja kärsivällisyydestä tinkimättä. Hieno makuelämys.

Helmikuun maistelu: Hinta-laatu -suhde ratkaisee

Helmikuussa kokoonnuttiin ensi kertaa uusissa tiloissa. Kutsu maisteluun oli tavoittanut koko lailla ennätyksellisen joukon. Parin vieraan lisäksi paikalla oli kolmisenkymmentä jäsentä, joten jokainen istumapaikaksi laskettava oli käytössä!
Maisteluviskinä oli hyvästä hinta-laatusuhteesta tunnettu Clynelish 14-vuotias. Clynelish tulee Brorasta, Ylämailta. Nelitoistavuotias on arvostettu kohtuullisen maukkaaksi viskiksi maailmalla ja kotimaisissa viskiblogeissa, ja viskin ystävät tulivat samaan tulokseen: hyvää, maukasta laatua kohtuuhintaan!
Tuoksusta nousee esiin makunuottien perusteella makeita kukkaisia ja hedelmäisiä sävyjä, sekä toffeeta ja kinuskia - unohtamatta merellisiä suolan ja turpeen aromeja. Savuakin aistittiin ja ehkä erikoisin tuoksuhavainto oli yhteen lappuun kirjattu "märkä vantus".
Mausta löydettiin teräviä pippurisia ja väkeviä aromeja, turvetta, savua ja merisuolaa ja -levää. Parille lapulle tuli myös merkintöjä puisuudesta (tikkuinen, höylänlastuinen). Makeuskin on aistittavissa, ja kokonaisuus on varsin tasapainoinen, joskaan ei ns. järisyttävä.

Uusi vuosi, uusi hallitus ja uusi presidentti

Kemin seudun viskin ystävien vuosikokousta istuttiin tällä kertaa ravintola Cumuluksen kabinetissa. Paikalla oli mukavat 23 jäsentä. Viimevuotiseen tapaan asialliset hommat hoidettiin ensin alta pois ja sitten nautittiin maukas illallinen ennen teatteri-iltaa.

Alkanut vuosi on monessa mielessä muutosten vuosi viskin ystäville. Olutravintola Kukon muutto uusiin tiloihin vaikuttaa myös seuran toimintaan, sillä entinen kokouspaikka ei enää ole käytettävissä. Tilamuutos aiheuttaa kuluja, mistä taas puolestaan tuli konsulttikielellä sanottuna "korotuspaineita" jäsenmaksuun. Vuosikokous päätti korottaa jäsenmaksun kerralla 35 euroon, joka kattaa koko lailla ennakoidun kulujen nousun. Muut maksut pysyvät ennallaan.

Hallitus 2016: Antti Heikinmatti, presidentti (vas.), Jukka Ryhänen, Arto Nevala, klubimestari, Vesa Räisänen, Jaana Ikonen-Toivanen, sihteeri, Heikki Parviainen ja Arvo Mäkinen, taloudenhoitaja.

Hallitukseenkin tuli vaihdoksia. Jussi Rosenlund siirtyi sivuun sekä presidentin tehtävästä että hallituksesta. Jussin seuraajaksi valittiin Antti Heikinmatti. Sihteeriksi valittiin Jaana Ikonen-Toivonen. Hallitukseen uusina jäseninä tulevat Heikki Parviainen ja Jukka Ryhänen. Vesa Räisänen jatkaa hallituksen jäsenenä. Hallituksen ulkopuolisina, toiminnan kannalta oleellisen tärkeinä "käsikassaroina" jatkavat klubimestari Arto Nevala ja taloudenhoitaja Arvo Mäkinen. Erityiskiitos kummallekin!

Uuteen viskivuoteen lähdetään osin entisin, mutta myös uusin kujein. Maisteluiden, matkojen ja viski ja ruoka - tapahtuman lisäksi ainakin tulevan 10-vuotisjuhlan suunnittelu teettänee töitä. Eiköhän tästäkin tule mahtava viskivuosi!

Taas on maisteltu: Ardbeg Perpetuum ja BenRiach 25 yo

Blogissa eletään hiljaiseloa, mutta on sitä syksyn ja talven mittaan joitakin viskejä sentään maisteltu...

Ardbeg Perpetuum

Allekirjoittanut joutui olemaan poissa parista maistelusta, joista toisessa tarjolla oli kyllä sellainen saarten tuote, että mielellään olisin maistellutkin: Ardbeg Perpetuum. Viimevuotisella Fèis Ìle -festivaalilla julkistettu viski juhlistaa tislaamon 200-vuotista taivalta ja vaikka en varsinaisesti fanijoukkoon lukeudukaan, on Ardbegin tuotteita aina mukava tutkailla.
Viskiveljet ja -sisaret pääsivät maistelemaan Perpetuumin marraskuussa ja mielipiteet hieman jakautuivat. Tuoksusta löytyi savu (sic!) ja fenoli, turve ja terva, väriä puolestaan kuvailtiin yllättävänkin vaaleaksi. Makua kuvailtiin toisaalta yllättävän vaisuksi tuoksuun (ja ehkä merkin maineeseen?) nähden, mutta toisaalta myös erittäin vivahteikkaaksi ja laadukkaaksi. Ardbegin ystävän lapusta löytyi teksti "Ardbeg osaa", kun taas toisesta lapusta taas kysymys "onkohan hintansa väärti?".
Toistasataa euroa pullolta maksavan viskin asemaa Ardbegin tuotevalikoimassa on pohdittu myös Mushimaltin blogissa.

BenRiach 25 yo

Joulukuussa maistelussa oli koteloaan myöten arvokas BenRiachin 25-vuotias. Alkon tilausvalikoimaan kuuluva pullote keventää kukkaroa kolmatta sataa euroa, joten ihan kastikkeen tekoon tai kakun kostukkeeksi tätä ei ehkä kehtaisi ostaa...
BenRiach on halunnut ikähaitarin yläpään pullotteeseen aristokraattista ilmiasua jopa pakkausta myöten. Jämäkästi saranoidun kotelon kansipuolessa on mustakantinen, korkea vihkonen. Pullo asettuu säkkikangasta muistuttavaan petiinsä kotelon syvään puoliskoon.
Ja ulkoasulle on katettakin, ainakin viskin ystävien arvioiden perusteella. Tuoksun hunajaiset, makeat ja hedelmäiset sävyt löytyvät useimmista lapuista kohdasta "tuoksu". Värin kuvailusanoja ovat meripihka ja kulta. Eläväiseksikin kuvailtu maku tuo turvetta, suolaa, lämpöä ja makeutta, sekä oloroso-sherryn aromeja. (Eikä kummakaan: viski on kypsynyt pitkän tynnyröintiaikansa Olorosotynnyreissä, bourbon- ja ensitäytön tammitynnyreissä.) Makua kuvattiin myös adjektiiveilla "herkullinen", "leveä" ja "aromikas". "Kallis, hyvä viski" summaa tämän sävykkään Speysiden tuotteen arvostelua hyvin.

Huhti-toukokuun maistelut: Täysi-ikäinen Islay ja irlantilainen pot still

Huhtikuussa maisteluun saatiin täysi-ikäinen Islayn viski, eli 18-vuotias Bunnahabhain. Tuhti, tumma ja miehekäs saariviski sai "seurakunnalta" kovasti hyväksyvän palautteen.
Viskistä tuoksuteltiin makeita vaniljan, toffeen ja hedelmien aromeja. Makunuotteihin kirjattiin leveä suutuntuma, pehmeys, täyteläisyys ja runsaus. Viskissä on makeita kuivattujen hedelmien makuja (rusinaa), mausteisuutta, turpeisuutta ja tuhtia voimaa. Sherryistä makua löytyy myös, mikä ei liene yllätys pitkän tynnyröinnin seurauksena. Merellinen suolan säväys oli myös löydettävissä.
Oivallisen laatuviskin maku suipistuu jälkimakuun, joka kestää pitkään. Sitaatit makunuoteista ovat kuvaavia: "Roteva, miehekäs viski, ostoslistalle!" Ja: "Helposti nautittava, suosikki. Tilauslistaan!"

Yellow Spot Single pot still 12 yo

Toukokuussa maisteluun otettiin irkkuviski. Yellow Spot 12 yo on eräänlainen uudelleenjulkaisu, jonka alkuperäinen ilmentymä hävisi markkinoilta jo vuosikausia sitten. Midletonin tislaamo on KSVY:n Irlannin matkalaisille tuttu paikka ja monille kyseisen firman tunnetumpi tuote lienee Jameson. Yellow Spot on ns. single pot still -viski, eli se vastaa sikäläisin valmistusmenetelmin tehtyä single maltia. Irlantilaiset käyttävät pot stilliinsä sekä mallastettua että mallastamatonta ohraa.
Kansainvälisesti Yellow Spot on saanut ihan kiittäviä arvioita, Drink Insider arvosti juoman peräti 92 pisteen arvoiseksi.
Viskiseurakunta ei ollut tästä pullotteesta yhtä innoissaan. Tuoksusta löytyi makeita vaniljaisia, päärynäisiä sävyjä, mutta jostain syystä muutamissa arvioissa luonnehdittiin aromia lähinnä alkoholiseksi. Joku kirjasi ylös jopa sanan "käsidesi". Myös maussa alkoholisuus nousi jonkin verran esille, ja viskin koettiin kaipaavan pientä vesilisää. Raikkautta, makeutta löytyi, kuten myös pippuria ja ehkä hieman yllättäen metallista sivumakua. Vesilisällä pistävyys ja terävyys pehmenee ja papereihin kirjattiin mm. sana "hunajainen".
Kaiken kaikkiaan Yellow Spot ei ole ihan epäonnistunut tekele, vaikka maistelunuoteissa joku kirjasikin sen sopivan lähinnä "appiukolle tarjottavaksi".

Maaliskuun maistelussa 27.3. Balblair 1990 Vintage

Maaliskuun maistelussa oli Balblair 1990 Vintage, eli Highlandin vuosikertaviski. Balblair julkaisee pullotteensa nykyään ikämerkinnän sijaan vuosikerralla, eli vuosiluku ilmaisee vuotta jona viski on tislattu ja tynnyröity. Edellisen laman kynnyksellä Balblairin tislauspannuista tipahdellut tisle on kypsynyt liki neljännesvuosisadan ex-bourbontynnyreissä ja espanjalaisissa sherry butt -tynnyreissä. Viski on tislaamon valikoimassa iäkkäämmästä päästä, tällä hetkellä tarjolla on kaksi vanhempaa vuosikertaa, 1983 ja 1969.
Balblairin tuotteet erottaa hyllyssäkin melko helposti monista muista. "Mahakkaat" pullot on paketoitu tyylikkään minimalistisiin pakkauksiin, joissa on muun muassa käytetty magneetteja paketin sulkumekanismina. Varsin hienostunutta, siis.
Ainakin vuosikerran 1990 tapauksessa ulkokuori ja sisältö olivat melko hyvin synkassa keskenään, sillä viskin ystävissä Balblair sai varsin positiivisia reaktioita aikaan. Meripihkan ja syvän tumman kullan värinen viski tuoksuteltiin hedelmäiseksi, makeaksi, pehmeäksi ja jopa toffeiseksi. Sitruksen aromeja ja vaniljaakin tuoksusta löytyi. Mausteisuuden sherrykypsytyksestä nappasi myös muutama.
Makunuoteissa viski arvioitiin varsin tasokkaaksi, joskin useat arvioijat kirjasivat tuoksun ja maun olevan jotenkin eri paria - makeahkon ja pehmeän tuoksun parina maku tuntui eräistä voimakkaalta, hyökkäävältä ja jopa terävältä. Vesilisää jäi kaipailemaan muutama maistelija. Maku toi kielelle muun muassa hillottua aprikoosia, toffeeta, kermaisuutta, mutta myös kuivempia puisia ja nahkaisia sävyjä. Kaiken kaikkiaan arviot olivat varsin mairittelevia: viskiä kuvailtiin muun muassa tasapainoiseksi, laadukkaaksi ja hienostuneeksi - "peukutuksen arvoiseksi" kerta kaikkiaan.