Kemin seudun viskin ystävät ry kokoontui koolle vuosikokouksen merkeissä lauantaina helmikuun 21. päivä. Samaan syssyyn oli yhdistetty illanvietto ja teatterinäytös "Yökaudet", sillä pikkujouluja ei viime vuoden lopulla nähty viisaaksi järjestää.
Vuosikokous valitsi seuran puheenjohtajana jatkamaan Jussi Rosenlundin. Jussin valinta jatkokaudelle oli yksimielinen, eikä vakavamielisiä haastajia pressan virkatuolille ilmaantunut. Onnittelut Jussille ja seuralle hyvästä valinnasta!
Sihteerin pestin haltija vaihtui, sillä ansiokkaasti toimea hoitanut Kai Sirkiä oli erovuorossa hallituksesta. Tilalle nimettiin Arvo Mäkinen. Hallituksen jäseninä jatkavat Antti Heikinmatti ja Anne Yliviuhkola ja erovuorossa Kaitsun tapaan olleiden Atle Bergstrømin ja Onni Hytösen tilalle hallitukseen valittiin seurassa alkumetreiltä lähtien ollut Vesa Räisänen sekä Jaana Ikonen-Toivanen. Tiedottajana jatkaa Juhani Hiltunen ja klubimestarina Arto Nevala.
Jäsenmaksu pidettiin ennallaan ja "maksulaput" ovat matkalla jäsenistölle. Makselkaa ajoissa jos mielitte pitää jäsenyytenne voimassa! Tällä hetkellä seuran jäsenkiintiö on täynnä ja jonossa on väkeä. Paikkoja seurassa on aukeamassa kuitenkin ainakin yksi.
p.s. Teatterin irlantilaiskomedia "Yökaudet" sisälsi - Kaukoa mukaillakseni - yllättävän vähän kiroilua ja ryyppäämistä, mutta viihdytti joka tapauksessa tasokkaasti täpötäyttä katsomoa. Yhdistetty vuosikokous-illanvietto ei ainakaan allekirjoittaneen mielestä ollut hassumpi idea.
Kemin seudun viskin ystävät on epävirallinen ja -muodollinen kulttuuriseura viskin, tuon jalon juoman, ymmärryksen ja harrastuneisuuden vaalimiseksi ja edistämiseksi.
sunnuntai 22. helmikuuta 2015
tiistai 10. helmikuuta 2015
Onks ikää? Eli Macallanin NAS-viskit ja ikämerkityt tastingissa 10.2. 2015
Helmikuun alkupäivinä viskiseuralaiset ja muutama muukin jalon juoman ystävä sai jälleen tilaisuuden kuulla epistolaa varsinaisen viskilähettilään kertomana. Edringtonin Veli Salonen oli kutsuttu esittelemään Macallanin valikoimasta valittuja paloja. Uisgessa palkittua Rubyä ei valitettavasti saatu tähän maisteluun, mutta pari muuta "väriviskiä", eli Amber ja Sienna kylläkin saatiin. Näitä ikämerkitsemättömiä eli ns. NAS-viskejä komppasi pari 12-vuotiasta: Sherry Oak ja Fine Oak.
Amber ja Sienna kuuluvat tislaamon "1824" -sarjaan. Värisuorassa on näiden lisäksi vaaleampi Gold, sekä jo mainittu Ruby. Kaikki ovat ikämerkitsemättömiä, mutta Velin mukaan nyt maistetuista Amber on koottu keski-iältään noin 10-11 -vuotiaista tisleistä ja Sienna hieman vanhemmasta tavarasta, eli noin 15-vuotiaasta tisleestä. Eroa on siinä, kuinka suuri osa viskistä on kypsytetty ensimmäisen täytön eurooppalaisessa sherrytynnyrissä, refill-tynnyrissä tai amerikkalaisesta tammesta tehdystä sherrytynnyrissä.
NAS-viskien merkityksestä harrastajille ja tislaamoille keskusteltiin tastingissa jonkin verran. Tislaamon näkökulmasta kyse on Salosen mukaan muustakin kuin bisneksestä. Kuluttajien laatuvaatimukset single maltien suhteen ovat kasvaneet suosion myötä ja tislaamojen ongelmaksi on tullut se, että tarpeeksi laadukkaasti tynnyröityjä tisleitä ei välttämättä ole sopivanikäisinä saatavilla. Vapauttamalla viski ikämerkinnästä käyttöön saadaan huomattavasti laajempi valikoima paremmalla osaamisella tynnyröityjä tisleitä, sanoo myyntimies. Ja Macallanin varastojen kyseessä ollessa tässä on varmasti paljon tottakin. Epäilevä Tuomas voisi tosin lisätä, että ikämerkinnästä luopuminen parantaa entisestään katteita, kun pullotteisiin voidaan sekoitella nuorempia tisleitä kypsempien joukkoon. Maksaa se tynnyrissä kypsyttäminenkin, ja aikahan on tunnetusti rahaa...
Nyt maistetuista neljästä viskistä eniten kehuja kirvoitti Amber. Ensimmäisen täytön sherrytynnyrit ovat tässä näistä kahdesta viskistä vähemmistössä ja refillejä on käytössä enemmän. Omiin makunuotteihin kirjasin tuoksusta, että se on "aika kevyt, suklaisen makea ja toffeisen kinuskinen". Makupuolella aromikkuus oli mehukasta, suklaisia, pähkinäisiä ja makeita sävyjä löytyi, mutta jälkimaku jäi melko lyhyeksi.
Enemmän ensitäytön sherrykypsytystä sisältävä ja tummempi Sienna puolestaan tuoksahti pontevammalta, viskisemmältä ja mausteisemmalta. Makukin on Amberia ronskimpi, tamminen ja tanniininen jopa. Osa maistajista piti kuitenkin Siennaa hieman "tekemällä tehtynä".
Perusvalikoiman 12-vuotiaat eivät ole huonoja nekään. Fine oak vaniljaisine ja päärynäisine tuoksuineen ja hieman takakireän, mutta raikkaan makunsa kanssa on ihan kelpo tuote. Sherry Oakia luonnehtivat mehevämmät, lämpimämmät ja rusinaiset tuoksut ja sherryinen ja maanläheinen (ehkä multainenkin?) maku.
Pientä ennustamistakin tastingissa harrastettiin, kun NAS-viskien nousua puntaroitiin. Velin arvion mukaan aasialaisten kuluttajien massat ovat vasta löytämässä single maltit. Kiinalaisia ja intialaisia raharössejä on siihen malliin paljon, että kun he pölähtävät lompakot levällään ostamaan kaikki ikämerkityt mallasviskit, ei meillä tavallisilla köyhillä viskin ystävillä ole enää varaa muuhun kuin NASseen...
Amber ja Sienna kuuluvat tislaamon "1824" -sarjaan. Värisuorassa on näiden lisäksi vaaleampi Gold, sekä jo mainittu Ruby. Kaikki ovat ikämerkitsemättömiä, mutta Velin mukaan nyt maistetuista Amber on koottu keski-iältään noin 10-11 -vuotiaista tisleistä ja Sienna hieman vanhemmasta tavarasta, eli noin 15-vuotiaasta tisleestä. Eroa on siinä, kuinka suuri osa viskistä on kypsytetty ensimmäisen täytön eurooppalaisessa sherrytynnyrissä, refill-tynnyrissä tai amerikkalaisesta tammesta tehdystä sherrytynnyrissä.
NAS-viskien merkityksestä harrastajille ja tislaamoille keskusteltiin tastingissa jonkin verran. Tislaamon näkökulmasta kyse on Salosen mukaan muustakin kuin bisneksestä. Kuluttajien laatuvaatimukset single maltien suhteen ovat kasvaneet suosion myötä ja tislaamojen ongelmaksi on tullut se, että tarpeeksi laadukkaasti tynnyröityjä tisleitä ei välttämättä ole sopivanikäisinä saatavilla. Vapauttamalla viski ikämerkinnästä käyttöön saadaan huomattavasti laajempi valikoima paremmalla osaamisella tynnyröityjä tisleitä, sanoo myyntimies. Ja Macallanin varastojen kyseessä ollessa tässä on varmasti paljon tottakin. Epäilevä Tuomas voisi tosin lisätä, että ikämerkinnästä luopuminen parantaa entisestään katteita, kun pullotteisiin voidaan sekoitella nuorempia tisleitä kypsempien joukkoon. Maksaa se tynnyrissä kypsyttäminenkin, ja aikahan on tunnetusti rahaa...
Nyt maistetuista neljästä viskistä eniten kehuja kirvoitti Amber. Ensimmäisen täytön sherrytynnyrit ovat tässä näistä kahdesta viskistä vähemmistössä ja refillejä on käytössä enemmän. Omiin makunuotteihin kirjasin tuoksusta, että se on "aika kevyt, suklaisen makea ja toffeisen kinuskinen". Makupuolella aromikkuus oli mehukasta, suklaisia, pähkinäisiä ja makeita sävyjä löytyi, mutta jälkimaku jäi melko lyhyeksi.
Enemmän ensitäytön sherrykypsytystä sisältävä ja tummempi Sienna puolestaan tuoksahti pontevammalta, viskisemmältä ja mausteisemmalta. Makukin on Amberia ronskimpi, tamminen ja tanniininen jopa. Osa maistajista piti kuitenkin Siennaa hieman "tekemällä tehtynä".
Perusvalikoiman 12-vuotiaat eivät ole huonoja nekään. Fine oak vaniljaisine ja päärynäisine tuoksuineen ja hieman takakireän, mutta raikkaan makunsa kanssa on ihan kelpo tuote. Sherry Oakia luonnehtivat mehevämmät, lämpimämmät ja rusinaiset tuoksut ja sherryinen ja maanläheinen (ehkä multainenkin?) maku.
Pientä ennustamistakin tastingissa harrastettiin, kun NAS-viskien nousua puntaroitiin. Velin arvion mukaan aasialaisten kuluttajien massat ovat vasta löytämässä single maltit. Kiinalaisia ja intialaisia raharössejä on siihen malliin paljon, että kun he pölähtävät lompakot levällään ostamaan kaikki ikämerkityt mallasviskit, ei meillä tavallisilla köyhillä viskin ystävillä ole enää varaa muuhun kuin NASseen...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)